sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kirja-asiaa ja lehtileike!

Hankasalmen Sanomat 27.09.2012
Pääsin sitten Hankasalmen sanomiin!  Kirjoja vielä pitäis saada lisää painosta kun ihmisiä kiinnostaa hankkia se mun kirja. 


Mullekin kuuluu hyvää ja kaikki rullaa tosi hyvin! Kaikki on niin mainiosti. (: Mut juu, lukekaa toi juttu!



keskiviikko 19. syyskuuta 2012

VAIHEET

Olen hyvin nuorena jo kokenut asioita, joita ei pitäisi kokea, ainakaan niin nuorena. Olen menettänyt yhden tärkeimmän ihmisen, joka elämässä voi olla. En tiedä mikä sen ihmisen rooli on perheessä. Mikä se sellanen isä oikein on? Minulle se on viiksekäs mies, istumassa nojatuolissa, jonka syliin nukahdan, parhaimpaan uneen. Kunnes hän oli poissa. Minulla on vain muistot, valokuvat ja harmaat villasukat. No olen nähnyt pienen elämäni aikana kaikenlaista hyvää ja monenlaista pahaa. Mikään asiahan ei ole yksinään pelkästään hyvä tai pelkästään paha. Paha ja hyvä kulkevat käsikädessä. Kietoutuvat toisiinsa. Niin ettei voi tunnistaa mistä paha alkaa ja mihin hyvä loppuu. Hyvästä ja Pahasta huolimatta elämä on mainio juttu. Aivan mahtava. Parasta mitä ihminen voi toivoa. Itse voikin muuttaa elämänsä. Muuttaa hyväksi tai pahaksi. Kummalle antaa vallan. Koska hyvää ja pahaa ei voi erottaa toisistaan. Ne ovat yksi ja sama lanka, mitä ei voi katkaista. Kuitenkin jokaisella on vapaus valita kumpaa tottelee hyvää vai pahaa. Kumman pauloissa on. Kummassa päästä lankaa pitää kiinni vai molemmista. Hyvän ja pahan kaaoottinen yhdistymä on kun ihminen ei osaa päättää kumpaa hallitsee ja kumpaa tottelee.
Itse olen taistellut niin pitkään kuin muistan pahaa vastaan. Olen lopettanut taistelun. Paha katosi itsestään. Olen voittanut elämän hyvyyden puolelleni. Olen vihdoin onnellinen, ainakin tämän hetken. Toivottavasti vielä huomennakin olen onnellinen. Onnettomuus ei vie minua matkaansa. Olen vahvistunut tuulessa ja sateessa. Ulkona. 

VAPAUS

Mitä vapaus on? Mistä se koostuu? Kuinka sen määrittelet? Miten  se ilmenee? Voiko sitä koskettaa? Voiko sen saavuttaa?
Minua pelottaa. Minua pelottaa suunnattomasti. Minua jännittää. Jännittää kamalasti. Tunnen suunnatonta helpotusta. Pelonsekaista helpotusta. Pian kaikki on ohi. Lopun alku on lähellä. Alun loppu on vierellä. Kuinka voin pärjätä tässä kammottavassa kaamoksessa, suuressa maailmassa, melkein yksin? Kun ympäriltä hiipuu pois monet tutut... asukkaat, ohjaajat ja tämä tuttu voimaa antava ympäristö. Nämä seinät joiden välissä monta salaisuutta, monta murhetta, miljoona kyyneltä, määrätön määrä iloa, paljon surua, loputtomasti naurua, tuhansia lämpöisiä halauksia, mahdottamasti keskustelua ja paljon lohduttavia sanoja. Tämä katto joka on kestänyt rankkasateet, tuulen, myrskyt ja aina on tullut aurinko. Nämä tiilet seinissä ovat nähneet kaiken sen mitä kamerat eivät näe: ilot, surut, murheet, riidat, sovun ja rauhan. (Näin on tunnustettava että minua harmittaa etten ole ottanut tarpeeksi kuvia muistoksi tästä kaikesta hyvästä.) Kuinka siis pärjään ilman kaikkea tätä? No pakko sanoa itselle: "Nou hätä!" Olen vahva tyttö ja pärjään kyllä mainiosti, koska en jää tyhjän päälle tai maahan makaamaan. Olen kerännyt tällä ajan jaksolla uusia voimavaroja, joiden avulla pärjään paremin kuin kukaan aikaisemmista minun ilmentymämuodoista. Pärjään paremin kuin minä vuosi-kaksi sitten, paremmin kuin minä puolivuotta sitten, paremin kuin minä viikko sitten, paremin kuin minä eilen. Koska vahvistun joka hetki ja olen valmis luopumaan tästä kaikesta. 

Loppuviimein vapaus mikä koittaa kaiken päätyttyä on kivisen tien lopun multihuipentuma ja se ei enää niinkään pelota.

Vapaus.


Se on sitä minkä olen saaavuttanut vaivaisen kuuden vuoden kipeän matkan jälkeen. Se matka on ottanut, mutta luultavasti enemmän tämä ajan jakso on minulle antanut. Olen saavuttanut sisäisen harmonian ja kerännyt rutkasti voimavaroja tulevaisuutta varten.


Pelko. Pelon olen saanut kitkettyä pois minusta. En enää pelkää tuntematonta, enkä tuttua.


Seuraavassa postauksessa kerron hieman elämäni vaiheista ja menneisyydestäni, joka ei ole valoisin mahdollinen, mutta siitäkin huolimatta toivoa täynnä.


-Kata

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Julkkarit + Jatkot

Siinä niitä nyt on :) hihi

Julkkarit on juhlittu viikko sitten jo, en vaan oo saanut aikaseks kirjotella niistä miten meni ne kinkerit. No ihan hyvinhän ne meni ja oli sopivasti ihmisiä paikalla. Puhetta pitäessä jännitti mut menihän sekin ihan ookoosti. Oli mukava tunnelma.
Sitten päästiin lähtemään jatkoille Hanksuun ja sitten vasta tunnelma olikin mukava kun sai maistella vähän shangriaa. Oli kivasti porukkaa ja oli kiva meininki. Kaikki meni loppu viimein hyvin kuten olin aatellut.



Hinta 15 e 

Näistä syötiin voileipäkakkua.
Tässä se kakku. Nam, että oli hyvää. 

Tässä meikäläinen pitää puhetta..



Tämmönen oli matkalla kohti jatkoja....

Tarjoilut jatkoilla..

Kannussa shangriaa!

Itse taiteilija maistelee taiteilijan juomaa :)




Taiteilijan juoma, ÄLÄ JUO.


Kiitos kaikille osallistuneille! 

lauantai 8. syyskuuta 2012

Suuri päivä


Huomenna on suuri päivä. Huomenna on mun runokirjan julkkarit!! ^^ Minua jännittää ja odotan innolla huomista. Miten se menee? Ketä tulee paikalle? Miten mun puhe luistaa? Kaikkia ajatuksia pyörii mielessä. Mutta tottakai se hyvin menee. Ihmiset tulevat paikalle ja viihtyy. Uskon itseeni ja pärjään hyvin ja puhekin menee varmasti niinkun pitää, vaikka jännittäisi. Se puhe on mun ensimäinen puhe minkä olen pitänyt ja vielä näin jännittävä tilaisuus! 
Lievitän jännitystä kuuntelemalla Tommy Tabermannin runoja spotifysta. Mielenkiintoista kuunneltavaa. 


Illalla pääsee sitten rentoutumaan jatkoilla. Hahah. Siellä tulee olemaan hyvä meininki ja toivottavasti naapurit eivät valita mölystä ja häiriöstä. No ne on kyllä hyvin ymmärtäväisiä ja mukavia. 


Mitäs muuta? Elämä hymyilee ja hyvin menee, oikeastaan menee tosi loistavasti. Kaikki tuntuu vihdoin loksahtavan kohdallaan ja elämä tuntuu siedettävältä, ehkä jopa ihanalta ja hyvältä. Aina tulee vastoinkäymisiä mutta olen oppinut kantapään kautta selviytymään niistä ja nykyään selviydyn vastoinkäymistä paremmin kuin esim. vuosi sitten jopa. 
Jos elämä potkii päähän, niin hanki kypärä ja potki takaisin. 



 Minun mielestä kaikki on hyvin, mutta olkoot!




perjantai 7. syyskuuta 2012

Miksi?

"Miksi?" on kysymys jota monet miettivät eri vinkkeleistä. Miksi näin miksi noin. Miksi rahat ei riitä? elämä potkii päähän? maailmassa on niin paljon vääryyttä? ja paljon muita miksi kysymyksiä on olemessa, niitä on olemassa lukematon määrä. Niin monta kuin on ihmisiä maailmassa, jopa enemän koska yleensä miksi-kysymys ei ole yksinäinen kysymys ja sen muotoisia kysymyksiä on lukematon määrä ihmistä kohden.

Minun miksi kysymykseni ovat tällä hetkellä Miksi kaikki hyvä loppuu? ainakin aikanaan. Miksi tärkeimmätkään ystävät ei ole välttämättä pysyviä? Miksi elämä on juuri tätä mitä se on tällä hetkellä? Kaikkein eniten mietin juuri sitä Miksi tärkeimmätkään ystävät ei ole pysyviä? Olen "menettänyt" monta tärkeää ja rakasta ystävää. Kunpa kaikki palaisi ennalleen itsestään, yrittämättä, pakattomatta, tekemättä. Miksi pitää luopua? Miksi? Kukaan ei osaa vastata näihin kysymyksiin, mutta ei ole myöskään olemassa oikeaa tai väärää vastausta. Ehkä ne kysymykset pitäisikin muotoilla toteamukseksi: Kaikki hyvä loppuu. Rahat ei riitä. Elämä vain potkii päähän. Maailmassa on paljon vääryyttä. Tärkeimmätkin ystävät voivat joutua hukuksiin. Unohdetaan kysymys lause muota ja pohdinta ja todetaan vain edeltävät asiat. Muuttuuko elämä silloin helpommaksi? Äääärgh! taas kysymys. Tehdään sille uusi muoto: Elämä saattaa silloin muuttua helpommaksi.

Tärkeimmätkin ihmiset voivat joutua hukuksiin, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi pysyviä. Koska pysyvyys on sitä että ne ovat ajatuksissani ja vielä joskus heitä tapaan ja ansaitsen heidät takaisin, jos ansaitsen. Kaikki saattaa palata ennalleeen itsestään, pakottamatta. Aivan itsestään.



Olet joutunut hukkaan 
juossut karkuun
minun piireistä
mutta et ole kadonnut minun elämästä
olet ajatuksissa
aina vieressä,
varjona
kuulen äänesi suloisina harhoina
Tapailen sinua unissani
kauniissa haaveissani
Olet pysyvä.
Rakas ystävä.





-Katariina

torstai 6. syyskuuta 2012

Todellisuus, jota ei ole olemassa


14.03.2012

En tunnista enää itseäni peilistä
En muista eilistä
Olen loukussa
syvässä lääkekoukussa
Haluan kulkea tätä latua
En tahdo apua
mutta sinä osaat lukea rivien välistä
Jos autat mua
en jänistä
muuten tää homma lähtee käsistä.


-----------------------------------------------



ahdistus
paniikki
masennus
mania
psykoosi
siinä kaikille diagnoosi
Mielensairaus kollaasi
kaikki samassa laukussa
paketissa
ja kasetissa.


-----------------------------------------------





Mun mielen sisällä on kaaos
onko tämä ikuinen kaamos
vai paratiisi
vai pahalaatuinen kriisi
mikä homman nimi on
kun olen aivan mahdoton
Olo kuin helvetin portilla
aika on kortilla
silti maailman huipulla
vaiko sittenkin seison kuilulla
vai kuvittenko kaiken
elämä on pulma vaikein.



-----------------------------------------------



Elämä on kylmä
sieluni tyhjä
koska minut tuhosit
maailmani pilasit
särkyivät haaveet
tilalle kammottavat aaveet
jotka mua piinaa
kestänkö liikaa?


-----------------------------------------------



rakennanko itselleni hirren
runoilen saatanan virren
mua ohjaa pirut pääni sisällä
onko vaikutusta isällä
Seuraanko hänen jalanjälkiä
Jättämättä jälkiä.


-----------------------------------------------


Kuulen harhoja
näen mustia varjoja
olen sekaisin
viimeisen kortin pöytään pelasin
Rajatila 
siinä vika
syy ja seuraus
viimeinen herjaus.


-----------------------------------------------



Kuunteletko minua
Pidän kädestä kiinni sinua
silti haluan irroittaa
sinut luotani karkoittaa
et voi hyvää tarkoittaa
kun mun ajatuksiin 
olet jäänyt pysyvästi
Pakko sanoa, hyvästi.





-----------------------------------------------




06.04.2012

Todellisuus on tätä
En sua jätä
vaikka tämä suhde on mätä
ei ole suuri hätä.



-----------------------------------------------








Runo!


Haluasin rakastaa.
Rakastaa oikein kunnolla.
Hyvällä omatunnolla.
Niin että sattuu, niin että kolahtaa.
Niin että itkettää.
Niin että tuntuu polvissa.
etten enää haluaisikaan olla juovuksissa.
Unohtaisin kaiken muun,
näkisin vain sun suloisen suun,
jota tahdon palavasti suudella,
sun nimeäsi kylällä huudella,
niin että ihmiset luulevat,
hulluksi luulevat.

Haluan suudella niin että pyörryttää
kun lähdet heti jo itkettää
Haluan sinut
Ottaisitko vielä minut?
mutta kun en tiedä kuka olet
haluan kenet?
Rakastan vain tunnetta rakastumisen
Hetkeen unohtamisen.

Rakastan jotain mitä ei ole edes olemassa
kuin kauniissa mielikuvissa
sisällä pääni
unissani.


SILTI RAKASTAN SINUA <3
(vaikka en ole koskaan sinua tavannut)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Alku


Heimoi kansalaiset ja kansattomat!


Tässä ensimäisessä postauksessa kerron mitä tämä blogi tulee sisältämään. Täältä voit lukea uusimmat kuulumiseni ja pätkiä teksteistä/runoista/kirjotelmista joita tulen vielä joku kaunis kirkas kesäinen päivä julkaisemaan kirjan muodossa toivottavasti. Joten tää on esimakua siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja samalla tutustut itse taiteilijaan, eli minuun. 

Saanen kertoa hieman itsestäni? Noh MINÄ en lupianne tarvitse vaan pokkana kerron kuitenkin hieman kuka olen ja mitä teen ynnä muuta blah blah blah...... Siispä olen Kata, olen tarpeeksi vanha, mutta en liian nuori. Opiskelen ja sivilisäätyni on rakastunut/ihastunut/avoliitto/sinkku/mitä ikinä haluankaan olla. Kirjoitan runoja, tekstejä, blogeja, kirjoitelmia, ajatelmia, aforismeja ja mitä vaan... Harrastan myös kuvien kanssa pelleilyä ja kuviani voi tsiikailla osoitteesta: http://lakemedel.deviantart.com/

Mitäpä muuta kertoisin itsestäni? Rakastan kissoja, hyvää ruokaa ja Krista Kososta. Arvostan lojaaleja ystäviäni ja perhettäni. Olen sisimmiltäni ujo taiteilijasielu, mutta suurimman osan ajasta olen ylisosiaalinen, avoin ja hieman ärsyttävä. Niiiiiin ja tärkein: julkaisin syksyllä 2012 omakustanne runokirjan.  
Siinäpä tärkeimmät minusta.

"Maailma on liian kaunis tuhlattavaksi,
joten jos ei seura kiinnosta tilaa taksi."



Koo