VAPAUS

Mitä vapaus on? Mistä se koostuu? Kuinka sen määrittelet? Miten  se ilmenee? Voiko sitä koskettaa? Voiko sen saavuttaa?
Minua pelottaa. Minua pelottaa suunnattomasti. Minua jännittää. Jännittää kamalasti. Tunnen suunnatonta helpotusta. Pelonsekaista helpotusta. Pian kaikki on ohi. Lopun alku on lähellä. Alun loppu on vierellä. Kuinka voin pärjätä tässä kammottavassa kaamoksessa, suuressa maailmassa, melkein yksin? Kun ympäriltä hiipuu pois monet tutut... asukkaat, ohjaajat ja tämä tuttu voimaa antava ympäristö. Nämä seinät joiden välissä monta salaisuutta, monta murhetta, miljoona kyyneltä, määrätön määrä iloa, paljon surua, loputtomasti naurua, tuhansia lämpöisiä halauksia, mahdottamasti keskustelua ja paljon lohduttavia sanoja. Tämä katto joka on kestänyt rankkasateet, tuulen, myrskyt ja aina on tullut aurinko. Nämä tiilet seinissä ovat nähneet kaiken sen mitä kamerat eivät näe: ilot, surut, murheet, riidat, sovun ja rauhan. (Näin on tunnustettava että minua harmittaa etten ole ottanut tarpeeksi kuvia muistoksi tästä kaikesta hyvästä.) Kuinka siis pärjään ilman kaikkea tätä? No pakko sanoa itselle: "Nou hätä!" Olen vahva tyttö ja pärjään kyllä mainiosti, koska en jää tyhjän päälle tai maahan makaamaan. Olen kerännyt tällä ajan jaksolla uusia voimavaroja, joiden avulla pärjään paremin kuin kukaan aikaisemmista minun ilmentymämuodoista. Pärjään paremin kuin minä vuosi-kaksi sitten, paremmin kuin minä puolivuotta sitten, paremin kuin minä viikko sitten, paremin kuin minä eilen. Koska vahvistun joka hetki ja olen valmis luopumaan tästä kaikesta. 
Loppuviimein vapaus mikä koittaa kaiken päätyttyä on kivisen tien lopun multihuipentuma ja se ei enää niinkään pelota.

Vapaus.

Se on sitä minkä olen saaavuttanut vaivaisen kuuden vuoden kipeän matkan jälkeen. Se matka on ottanut, mutta luultavasti enemmän tämä ajan jakso on minulle antanut. Olen saavuttanut sisäisen harmonian ja kerännyt rutkasti voimavaroja tulevaisuutta varten.

Pelko. Pelon olen saanut kitkettyä pois minusta. En enää pelkää tuntematonta, enkä tuttua.


Seuraavassa postauksessa kerron hieman elämäni vaiheista ja menneisyydestäni, joka ei ole valoisin mahdollinen, mutta siitäkin huolimatta toivoa täynnä.

-Kata