Olet niin hauras

Särkyvää

Kun katson sua 

Tunnen samaa kipua

Tiedän, sinä ansaitset parempaa

Ethän anna niiden viedä sua kokonaan?

Niin paljon,

Niin paljon on pahaa

Mikä sua satuttaa

Tahtoisin sinut pelastaa

Tarvitsen jotain kaunista

Pysyvää

Olet niin särkyvää

Ne sut hajoittaa

Tarvitset jotain parempaa

Olen pahoillani että en voi lähteä sun mukaan

Eikä sinua voinut pelastaa kukaan

Anteeksi rakas, 

En voinut poistaa sun kipua

Silti rakastan edelleen sinua. 

 Jotain uutta ja kaunista 

Jotain hauskaa ja ihmeellistä

Elämä tuo mukanaan

Kun malttaa sulkea oven takanaan

Pääsee uuden ihmeellisen oven avaamaan

Jonka takaa löytää jotain aivan ihanaa. 

Kun vähiten sitä odottaa,

Elämässä tulee vastaan jotain mahtavaa. 

Se saa sut uudelleen uskomaan,

Hyvään ja parempaan. 

Kun muistaa unelmoida ja rakastaa

Niin on kulkeminen helpompaa. 

Tykkään tästä

Elämästä!

Suunta vain eteenpäin

 Elämässä on ollut aikamoista mylläkkää viime vuodet. On tapahtunut paljon tavallaan lyhyessä ajassa. Päätin nyt pitkästä aikaa palata tän blogin ääreen ja kirjoittaa.

En tiedä varmaksi miltä tulevaisuus näyttää, mutta tiedän miltä sen pitäisi näyttää ja pyrin kohti parempaa tulevaisuutta. Olen tehnyt isoja virheitä ja mokannut pahasti elämässä ja ihmissuhteissa. Nyt on aika korjata elämän suunta. Tehdä tästä elämästä parasta just mulle ja ihmisille, kenestä välitän.. niistä jotka ovat mun ympärillä. Helppoa se ei ole, mutta varmasti palkitsevaa.

Tiedän, olen satuttanut monia matkan varrella.. Nyt haluan panostaa siihen, että pyrin parempaan. Olen alkanut välittämään itsestäni ja omasta hyvinvoinnista. Olen pyrkinyt terveellisiin elämäntapoihin. Kiinnitän huomiota siihen mitä syön, mitä juon, miten harrastan liikuntaa. Tuo liikkuminen on sellanen juttu, ettei se ole kiinnostanut aiemmin kun psyyke on ollut niin hajalla ettei ole ollut aikaa muuhun kuin..no.. siihen että taistelee elämän ja kuoleman välillä. Mutta nyt! Haluan elää, haluan saavuttaa mun unelmat. Haluan voida hyvin! 

On tapahtunut niin kauheita asioita, että tuntuu kuin olisin ollut koko viime vuoden jossain kauheassa painajaisessa, joka ei ole edes totta. Valitettavasti se kaikki on totta, ja nyt täytyy vain yrittää korjata halkeamia ja vaurioita. Eikä vain yrittää, vaan se vaatii tosi raakaa työtä että pääsee eteenpäin ja saa elämän tasapainoon.

Huomaan, rakastan elämää. Ehkä juuri siksi, kun se on ollut niin vaikeaa niin nyt on aika vain hyväksyä ja antaa elämän tuoda jotain ihanaa ja ihmeellistä.