Tunteiden runtelema - elämä riuhtoo ja repii. Kuinka saisin otteen taas? Kuilun reunalla hortoilen. Putoamisvaarassa. Kuinka olen taas tässä tilanteessa kuin pyörremyrskyn kynsissä henkisesti. Kun epämääräiset tunteet hallitsee ja sekoittaa pään. Ei ne irroita otettaan. Vain puristaa ja kuristaa jokapaikasta. Pitää kiinni kuin kahlittuna.
Olen harhaillut jo pitkään. Tahtoisin löytyy oikean polun, joka johdattaa kotiin. Paikkaan, jossa joku rakastaa - sellaisena kuin on. Ei vaadi muuta.
Oikeasti se, joka vaatii liikoja on minä itse.
Tahtoisin kuiskata sinulle
kuinka tahdon sinut vierelle
Tahtoisin huutaa kuurolle maailmalle
kuinka uin vaikka pinnan alle
Sinun vuoksesi
Kunhan vain löytäisin luoksesi
En vain tiedä kuka olet
Onko sinua olemassakaan?
Silti en mitään muuta halua
kuin suudella sinua
Rakas.
Anteeksi,
Olen pahoillani
että rakastan sinua.
