Ajatuksia Rakkaudesta

 Rakkaus ei tutkimusten mukaan synny kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Vaikka osa kokee voimakkaan fyysisen tai romanttisen vetovoiman heti ensikohtaamisella, toisilla rakkaus rakentuu vähitellen emotionaalisen läheisyyden kautta.

Tutkimukset osoittavat, että syvä keskustelu, luottamus, yhteiset kokemukset sekä kokemus siitä, että tulee aidosti nähdyksi ja ymmärretyksi, voivat synnyttää vahvan emotionaalisen kiintymyksen. Joillakin ihmisillä juuri tämä kiintymys johtaa myöhemmin myös romanttiseen ja seksuaaliseen vetovoimaan.

Oma näkemykseni rakkaudesta perustuu siihen, että rakastuminen ei ensisijaisesti synny ulkoisesta viehätysvoimasta tai siitä, mihin lokeroon ihminen itsensä määrittelee, vaan kohtaamisesta. 

Uskon, että ihminen voi rakastua toiseen ihmiseen siksi, että tämä saa hänet tuntemaan itsensä nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tavalla, jota hän ei ole aiemmin kokenut. 

Juuri tämä kokemus voi herättää syvän emotionaalisen yhteyden, jonka myötä myös romanttiset tunteet ja vetovoima voivat kehittyä.

En koe tarvetta määritellä itseäni tiettyyn seksuaalisen suuntautumisen lokeroon. Minulle seksuaalisuus ei ole identiteetti, vaan henkilökohtainen kokemus, joka liittyy rakkauteen, kiintymykseen ja siihen, mitä toinen ihminen minussa herättää. 

 Ajattelen, että rakkaus on yksilöllinen kokemus, jota ei voi aina selittää tai rajata valmiisiin kategorioihin.

Uskon myös, että rakkaus voi joskus yllättää ihmisen. Joku voi kohdata ihmisen, jonka kanssa syntyy poikkeuksellisen syvä yhteys, ja vasta tämän emotionaalisen läheisyyden kautta huomata kokevansa myös romanttista tai seksuaalista vetovoimaa. 

En väitä, että näin tapahtuisi kaikille, mutta uskon, että tällainen polku rakastumiseen on mahdollinen ja selittää sen, miksi kaikkien kokemukset rakkaudesta eivät mahdu yksinkertaisiin määritelmiin.

Nykyinen rakkaustutkimus tukee ajatusta siitä, että emotionaalinen kohtaaminen ja kokemus aidosta ymmärretyksi tulemisesta voivat olla voimakas rakkauden alku. Samalla tutkimus osoittaa, että ihmiset rakastuvat eri tavoin. 

Toisille fyysinen vetovoima on ensimmäinen kipinä, toisille rakkaus kasvaa hitaasti ystävyydestä, luottamuksesta ja syvästä emotionaalisesta yhteydestä. Juuri tämä monimuotoisuus tekee rakkaudesta niin ainutlaatuisen inhimillisen kokemuksen.

Ajatuksia filosofiasta ja maailmasta

Pohdintaa Filosofiasta

Olen huomannut, että ajattelen maailmaa ensisijaisesti omien havaintojeni, kokemusteni ja loogisen päättelyni kautta. Kuuntelen mielelläni muiden näkemyksiä, mutta en pidä enemmistön mielipidettä perusteena sille, mikä on totta tai oikea tapa ajatella. Uskallan olla eri mieltä ja perustella kantani rakentavasti.

Olemassaolo

Pidän kysymystä "Miksi on olemassa jotain eikä ei mitään?" kaikkein merkittävimpänä filosofisena kysymyksenä. Se on mielestäni syvempi kuin mikään yksittäinen tieteellinen tai uskonnollinen kysymys, koska se koskee koko todellisuuden perustaa.

Taide

Uskon, että jokainen ihminen pystyy luomaan merkityksellistä taidetta, jos hän ilmaisee siinä aidosti omia tunteitaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Taiteen arvo ei synny pelkästään teknisestä osaamisesta vaan siitä, että teos välittää jotakin inhimillistä.

Ajattelen myös, että taiteen ei tarvitse herättää kauneuden kokemusta. Myös rumuus, inho, hämmennys ja muut kielteiset tunteet ovat osa taiteen vaikutusta. Jos teos herättää ihmisissä ajatuksia tai tunteita, sillä on merkitystä.

Identiteetti

Ajattelen, että ihminen muuttuu vähitellen koko elämänsä ajan. Muutos koskee sekä ajatuksia, arvoja että persoonallisuutta.

Mielestäni ihminen lakkaa olemasta sama ihminen silloin, kun hän alkaa tuntea entisen minänsä vieraaksi. Identiteetti ei siis määräydy pelkästään muistojen tai kehon perusteella, vaan sen mukaan, kokeeko ihminen edelleen yhteyttä aikaisempaan itseensä.

Rakkaus

Uskon, että täysin pyyteetöntä rakkautta voi olla esimerkiksi lasta, vanhempaa, lemmikkiä tai luontoa kohtaan. Sen sijaan en usko, että parisuhderakkaus on täysin pyyteetöntä.

Ajattelen myös, että ihmiset voivat joskus rakastua enemmän mielikuvaan toisesta ihmisestä kuin itse ihmiseen.

Tulevaisuus ja muutos

Uskon, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla teoillaan. Muutos ei synny itsestään, vaan tavoitteet ja toiminta voivat ohjata elämän suuntaa.

Maailman kokeminen

En usko, että kukaan kokee maailman täysin samanlaisena kuin toinen ihminen. Jokainen rakentaa oman todellisuutensa havaintojensa, kokemustensa, uskomustensa ja ajatustensa kautta.

Vapaa ajattelu

Pidän tärkeänä sitä, että uskallan muodostaa omia näkemyksiäni. En pyri olemaan eri mieltä vain erilaisuuden vuoksi, vaan siksi, että haluan löytää perustellun vastauksen itse.

Olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos löydän paremmat perustelut, mutta en muuta sitä pelkästään siksi, että enemmistö ajattelee toisin.

Ajatteluni periaate

Minulle filosofia ei ole valmiiden vastausten opettelua. Se on yritystä ymmärtää maailmaa mahdollisimman rehellisesti, muodostaa omia näkemyksiä ja kehittää niitä keskustelun kautta.

Haluan mieluummin etsiä uusia kysymyksiä kuin tyytyä vanhoihin vastauksiin.

Ei vaihtoehtoa - kohti parempaa

 En koskaan uskonut, että kertoisin tämän julkisesti. Nyt minusta tuntuu, on pakko. En näe Enää mitään muuta vaihtoehtoa. 

Oli vuosi 2020. Se oli elämäni pisin ja vaikein vuosi. Olin sairaalahoidossa Psykiatrialla. Tai "hoidossa". Minulla oli 17 erilaista lääkettä samanaikaisesti käytössä. 3 keskenään hengenvaarallisesti ristivaikuttavaa lääkettä. 

Sairaalan henkilökunnasta suurinosa pahoinpitelivät minua. Olin yhdenjaksoisesti eristettynä yhteensä 9kk. Vuoroin lepositeissä, vuoroin eristyshuoneessa. Olin niin ahdistunut "hoidon"laadusta, että yritin sytyttää itseäni tuleen. 6 hoitajaa kantavat minut eristykseen. 

Eristettynä olin kuin vanki. Hakkasin seiniä ja hoitajat vain kurkistavat ikkunasta silloin tällöin. Eristyksissä ollessani selvisin vain mielikuvitukseni avulla. Loin oman maailman. Loin ja dissosioin itselleni erilaisia muistoja.

Eristyshuoneessa oli vain metallinen WC-istuin. Välillä ovi lukittiin niin, että en päässyt edes vessaan. Hoitajat eivät välittäneet. Ei mitään traumakeskustelua. Ei keskustelua lainkaan. 

Erään kerran 6 hoitajaa olivat kimpussani ja minulta valui kuola suusta, niin ne laittoivat tyynyliinan päähäni, kun luulivat, että syljen heidän päällensä. 

Ne kirjasivat, että minä olin väkivaltainen kun he paiskasivat minut väkivalloin maahan ja pakkolääkitsivät injektiolla. 

Mitkään lääkkeet eivät rahoittaneet minua. Lopulta, Minulle tehtiin farmakogeneettinen paneelitutkimus, josta selvisi 7 geenipoikkeamaa lääkeaineiden metaboliassa. Joten todellisuudessa lääkkeet olivat tehottomia tai vaikuttivat hengenvaarallisesti. 

Tupakkahuoneeseen joku potilaista oli käynyt ulostamassa. Muut potilaat olivat selkeästi myös ylilääkittyjä ja osa kulki jopa zombien lailla vaipoissa ihan parikymppiset jätkät. 

Sain nuorelta opiskelijalääkäriltä varmaan 18 eri diagnoosia kaikki mahdolliset diagnoosit. 

Vaikka todellisuudessa minulla on Aspergerin syndrooma ja ADHD. Eli  "psykoosioireet" mitä hoidettiin, johtuivat lääkityksestä mitä minulle syötettiin, väkisin. 

Tämän tapahtuneen jälkeen. Olen haastatellut ja saanut tietooni anonyymisti tuhansien potilaiden näkemyksen pakkolääkityksestä ja miten lääkkeen ovat ylläpitäneet "oireita" mitä hoidetaan. Ja mikä karuinta: Eristäminen itsessään, aiheuttaa eristämisen tarpeen.

Monet potilaat kokivat, että injektiolääke aiheuttaa harhoja ja "psykoosin" kaltaisia oireita. 

Lopulta tilanteen pysäytti vain se, että myöhemmin v. 2022 karkasin hoidosta toiseen kaupunkiin hoitoon ja samaanaikaan kun minua eristettiin Jyväskylässä toisessa kaupungissa ei ryhdytty minkäänlaisiin eristystoimiin.

Eristäminen ja lepositeissa niin pitkään yhdenjaksoisesti oleminen aiheutti minulle pysyvästi hermosärkyä ja kroonisen kipuoireyhtymän. 

Olin aivan valmis lähtemään Sveitsiin Eutanasiaan mielummin kuin menemään hoitoon Jyväskylään. Onneksi elämä antoi kuitenkin vaihtoehdon. Ja nyt en enää koskaan palaa Keski-Suomeen.