Tajuaksä

Tein täydellisen telemarkin
Omaan kohteeseen
Koti sohvalle
Vai
Ojan pohjalle?

Valinta on sinun
Vaiko sittenkin minun?

Kuka sen määrää
Mikä OIKEIN
mikä VÄÄRÄÄ.

Tein kohtalokkaan
Telemarkin

Kotini sohvalle
Sinun vierelle

Kulta,
Rakas.


Etkä edes tuu
Takas.

Vankilassa sinun katseesi alla

Kiedot minun kahleilla

vaikka jo oman ruumiin vanki

On elämää suuremmaksi väitetty pantti

Rakkaus,
joka sattuu

Milloin kaikki muuttuu

Paremaksi taittuu

Kuinka paljon kipua sydämeen vielä mahtuu

Pahankurisia ajatuksia

Tekoja ilkikurisia 

Välillämme katkeruus kuristaa

joka päivä kamalasti puristaa

Ei voi irti päästää

kun toista rakastaa

vaikka se sattuu

jotain puuttuu

Kahleet ranteissa

Ikävä näkyy katseissa

Köysillä kiinni 

Ei maistu enää edes viini

Koska olet vanginnut minut

rakkauden nimissä

Pidät köysissä

kiinni

En pääse irti

En kai haluakaan

muuta kuin rakastaa

Täällä maanpäällisessä helvetissä

On kylmiä askeleet 

ilkeitä katseet

jotka satuttaa

Sanat kuin veitsiä 

Kosketukset kuin iskuja

syvälle ihooni

Huolimatta tästä kivusta

En halua päästää irti sinusta

vaikka se sattuu

Olen sen ansainnut.