Olen hyvin nuorena jo kokenut asioita, joita ei pitäisi kokea, ainakaan niin nuorena. Olen menettänyt yhden tärkeimmän ihmisen, joka elämässä voi olla. En tiedä mikä sen ihmisen rooli on perheessä. Mikä se sellanen isä oikein on? Minulle se on viiksekäs mies, istumassa nojatuolissa, jonka syliin nukahdan, parhaimpaan uneen. Kunnes hän oli poissa. Minulla on vain muistot, valokuvat ja harmaat villasukat. No olen nähnyt pienen elämäni aikana kaikenlaista hyvää ja monenlaista pahaa. Mikään asiahan ei ole yksinään pelkästään hyvä tai pelkästään paha. Paha ja hyvä kulkevat käsikädessä. Kietoutuvat toisiinsa. Niin ettei voi tunnistaa mistä paha alkaa ja mihin hyvä loppuu. Hyvästä ja Pahasta huolimatta elämä on mainio juttu. Aivan mahtava. Parasta mitä ihminen voi toivoa. Itse voikin muuttaa elämänsä. Muuttaa hyväksi tai pahaksi. Kummalle antaa vallan. Koska hyvää ja pahaa ei voi erottaa toisistaan. Ne ovat yksi ja sama lanka, mitä ei voi katkaista. Kuitenkin jokaisella on vapaus valita kumpaa tottelee hyvää vai pahaa. Kumman pauloissa on. Kummassa päästä lankaa pitää kiinni vai molemmista. Hyvän ja pahan kaaoottinen yhdistymä on kun ihminen ei osaa päättää kumpaa hallitsee ja kumpaa tottelee.
Itse olen taistellut niin pitkään kuin muistan pahaa vastaan. Olen lopettanut taistelun. Paha katosi itsestään. Olen voittanut elämän hyvyyden puolelleni. Olen vihdoin onnellinen, ainakin tämän hetken. Toivottavasti vielä huomennakin olen onnellinen. Onnettomuus ei vie minua matkaansa. Olen vahvistunut tuulessa ja sateessa. Ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti