HALOO!
Näin alkuun haluan toivottaa hyvinkin erikoista pääsiäisen aikaa teille kaikille tasapuolisesti! Haluaisin myös kertoa sen että olen kutakuinkin onnellinen, kaikesta huolimatta tai kaiken vuoksi. Minulla on ihana ja rakastava perhe omine pienen pienin säröineen. Olen vasta ymmärtänyt kuinka tärkeitä ja rakkaita perheenjäsenet minulle on. Tietty olen aina tiennyt että ovat minun perhe ja lähimmät, mutta vasta viimeaikoina olen tajunnut kuinka rakastan jokaista perheestäni. Oi, kuinka olenkaan onnellisessa asemassa kun minulla on niin ihanat veljet, huolehtiva äiti ja sydämmellinen mummo, kun monella ei ole edes vanhempia, ei sisaruksia, tai ei perhettä, mutta minulla on ja olen onnellinen siitä. Ehkä nämä tulevat muutokset ovat saaneet minut ymmärtämään perheen tärkeyden. Jotenkin tähän asti olen kuvitellut että ystävät ovat mulle kaikki kaikessa, mutta kyllä se perhekin on onnellisuuden ydin. Ystävätkin ovat tärkeitä, mutta se että oma veli auttaa pyyteetömästi ja haluaa mun parasta on kuitenkin sellanen asia mikä lämmittää mieltä.
Näin alkuun haluan toivottaa hyvinkin erikoista pääsiäisen aikaa teille kaikille tasapuolisesti! Haluaisin myös kertoa sen että olen kutakuinkin onnellinen, kaikesta huolimatta tai kaiken vuoksi. Minulla on ihana ja rakastava perhe omine pienen pienin säröineen. Olen vasta ymmärtänyt kuinka tärkeitä ja rakkaita perheenjäsenet minulle on. Tietty olen aina tiennyt että ovat minun perhe ja lähimmät, mutta vasta viimeaikoina olen tajunnut kuinka rakastan jokaista perheestäni. Oi, kuinka olenkaan onnellisessa asemassa kun minulla on niin ihanat veljet, huolehtiva äiti ja sydämmellinen mummo, kun monella ei ole edes vanhempia, ei sisaruksia, tai ei perhettä, mutta minulla on ja olen onnellinen siitä. Ehkä nämä tulevat muutokset ovat saaneet minut ymmärtämään perheen tärkeyden. Jotenkin tähän asti olen kuvitellut että ystävät ovat mulle kaikki kaikessa, mutta kyllä se perhekin on onnellisuuden ydin. Ystävätkin ovat tärkeitä, mutta se että oma veli auttaa pyyteetömästi ja haluaa mun parasta on kuitenkin sellanen asia mikä lämmittää mieltä.
Mietin ite olenko kohdellut mun perhettä jotenkin epäoikeudenmukaisesti? Tuntuu pahalta, että ne on auttanut mua mun vaikeina hetkinä ja ollut tukena, mut mitä oon antanut takas? En oo ees käynyt omasta mielestäni moikkaamassa mun veljen lapsia tarpeeks usein, vaikka haluaisin, tottakai. Haluaisin niin paljon olla mukana mun veljien lapsien elämässä ja nähdä niiden kasvun ja kehityksen, olla niille esimerkkinä, mutta onko musta siihen?
Oon alkanut mietiskemään sitä miks
ystävät on tähän asti mennyt radikaalisti perheen edelle, no voi
johtuu myös siitä kun koen niin ettei jotkut mun perheestä pidä
yhteyttä. Niin vaikea itse ottaa yhteyttä, mut silti perhe on perhe
ja tärkeä.
Ystävyyssuhteet on valitettavasti niin
hauraita ja muuttuvaisia. Ystäviä menee ja tulee uusia. Tuntuu
ettei ystävyys kehenkään oo kestänyt kaikkia vaikeuksia, mut
perhe ei oo jättänyt mua koskaan, milloinkaan, vaikka mitä olisi
tapahtunut. Mut toisaalta, on poikkeuksia että ystävyys on kestänyt
vaikka mitkä elämänvaiheet, mut harvassa niitä on. Mut olen
kiitollinen niistä ystävistä, jotka ei ole pettänyt eikä
jättänyt!
Kiitos ja kuulumisiin, rakkaat ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti