Aivan sopivasti hyvä olla. Ei ole
kovinkaan paha olla paljoakaan. Ei pelkoa, kyllä se paha olo vielä
minut saavuttaa, tarttuu kaulasta, kuristaa ja puristaa, henkityksen
lamauttaa. Jos joku on varmaa niin ainakin se ettei paha olo ole
kokonaan poissa, lopullisesti, ainakaan. Aina se tulee takaisin.
Ainakin jollain tasolla.
Suru alkanut jo helpottaa jonkun
verran. Kyllä sekin vielä iskee vasten kasvoja kuin hyinen jäinen
vesisade. Hetkellisesti.
Kaipaan suunnattomasti, vaikka en ajattele sinua enää joka hetki kyyneileden kera. Rakastan sinua edelleen enemmän kuin ketään muuta. Enemmän kun mitään. En ymmärrä. Kaipaus on jo muuttanut muotoaan. Voin ajatella sinua ilman kyyneleitä.
Aamuyöstä edelleen valveilla
Kaipaus ja suru kintereillä
Kaipaan suunnattomasti, vaikka en ajattele sinua enää joka hetki kyyneileden kera. Rakastan sinua edelleen enemmän kuin ketään muuta. Enemmän kun mitään. En ymmärrä. Kaipaus on jo muuttanut muotoaan. Voin ajatella sinua ilman kyyneleitä.
Aamuyöstä edelleen valveilla
Kaipaus ja suru kintereillä
juoksen pakoon
piiloudun mustaan harsoon
Olen neuvoton sun edessä
Haluatko olla mun vieressä?
Haluatko olla mun vieressä?
En ota sinusta selkoa
Vain menetyksen pelkoa
ja sinua kohtaan loputon rakkaus
sisälläni kaipaus
aikaan, jolloin olit hetken minun
silloin unohdin kaiken kivun
kärsimyksen
ja menetyksen
Olen kädetön
ja jalaton
sinun edessä
olen toimeton
sinun edessä
en tiedä miten tarttuisin kiinni
sinuun
kun juokset vain karkuun
irtoat mun otteesta
Rakkaus kuristaa ja puristaa minua
kaulasta
En osaa toimia
ilman sinua
Sinä olet jonkun toisen omaa
vaikka ei sua voi kukaan omistaa
olet suojassa alla kuoresi
en minäkään pääse luoksesi.
Silti sinun tulisi tietää että
Silti sinun tulisi tietää että
en ole lakannut rakastamasta sinua
vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti