2012
"Minua pelottaa aivan liikaa monet asiat. Vaikka pelko sinällään niistä on aivan turha. En vaan voi sille mitään että pelkään.
Tuntuu myös että en riitä sellaisena kun olen. Ihmiset eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen. Minut valtaa suunnaton riittämättömyyden tunne. Tunnetila joka on sietämätön. Mahdoton. Aivan kurition. En tiedä, kai viimein tunnen oloni yksinäiseksi. Mutta miksi? Minullahan on ystäviä.
Tuntuu niin kummalliselta tämä elämä. Aivan sama mitä tekee. Miten tekee. ja muuta. Koska ihmiset puhuvat kuitenkin asioita, teki niin tai teki näin. Ihmiset pitävät sinua juuri sellaisena mitä sinä et välttämättä ole. Tunteeko kukaan ihminen toista niin hyvin että voisi sanoa millainen on ja millainen ei?
Miksi ihmisen pitää luopua? Miksi minun pitää luopua? En haluasi menettää sitä mitä minulla on, mutta olen sen jo menettänyt, koska sitä minulla ei enää ole. Ei samassa muodossa. Ei ehkä missään muodossa.
En ansaitse mitään hyvää, enkä pysyvää.
En ainakaan ole sellaista saanut. Ehkä tulen vielä saamaan, joku päivä, joku kaunis hieno päivä.
Tulen vielä ansaitsemaan parempaa mitä olen koskaan osanut haaveilla."
2014
Nyt minusta tuntuu että olen ansainnut jotain hyvää ja toivottavasti pysyvää. Vihdoin. Olen onnellinen. Viimein. Elämä voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti