Ystävälle..
Mihin menit ja hävisit? Menneisyyteen katosit, menit sinne ja sinne jäit. Nyt et ole enää kulkemassa tätä polkua kanssani, olet jumissa siellä, mistä minä joskus tulin pois. Sinua en enää tunnista. Olet muuttunut. Niin valitettavaa, niin totta, vain muutamat ja harvat pysyvät rinnalla alusta loppuun asti. Sinä olet muisto vain, et ole poissa lopullisesti maan päältä, mutta sinua ei enää ole samassa muodossa elämäntaipaleella.
On niin kestävä ja niin hauras ja särkyvä - ystävyys. En kai voi enää muuttaa mitään, toivon että vielä kohtaamme, mut jos kohtaamme onko mikään enää ennallaan? Onko kaikki samanlailla kuin ennen vai olemme vain kaksi eri sielua aivan eri maailmoissa.
Ystävät
Vanhat ja menneet niin arvokkaat. Teillä kaikilla on paikka sydämessä, aina. Tulette takaisin elämään tai ette, olette aina mukana syvällä sydämessä.
Elämä vain kulkee omalla painollaan. Se on niin niin muuttuvaista. Kaikki vai hajota, särkyä, vain hetkissä. Kaikki voi kääntyä hyväksi tai kaikki voi kääntyä pahaksi - ehkä se on itsestä ja omista valinnoista kiinni loppu peleissä, onko hyvää vai onko pahaa.
Kiitos ja kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti