Kaipaan sinua edelleen yhtä paljon.

Kaipaus syleilee minua, se kuristaa kaulasta. Puristaa joka paikasta. Se kulkee pitkin ruumista. Repii ja riuhtoo sielua. Se tuntuu kokonaisvaltaisesti ruumiissa. En sitä minusta irti saa. Se kuiskaa minulle sanojasi, hiljaa ja kauniisti. Pitää minut kiinni muistossasi tiiviisti. En halua irroittaa, vaikka hirmuisesti se satuttaa. En tiedä miten olla. Elämä ei kulje enää omalla painolla. Se kulkee sinun viimeisillä sanoilla. Kaipauksen täyttämänä. 

Nämä kulissit ovat pahvia. Keitän normaalisti kahvia. Sinut muistan joka asiasta. Löydän sinut joka paikasta, mutta sua ei oikeesti oo. Päivät vain katoaa. Elän sumussa ilman sinua, on päiväni täynnä kaipausta ja kipua. 

En muista eilistä päivää. Taivaalla musta aurinko ja on kolea sää, kun en enää sua nää. Hajoaa pää, vaikka yritän sitä kasassa pitää. Hajoaa se vain lisää ja lisää.
Kaipaan sinua niin että sattuu. Kuinka paljon kaipausta minuun enää mahtuu? Kyyneleiden peittämät kasvot vaan, ei osaa hahmottaa, tätä maailmaa. On kaikki sumua. Edessä vain utua.