perjantai 9. elokuuta 2013

Suru

Pakko käsitellä tätä surua. Valtavaa surua. Lähdit aivan liian aikaisin. Jäi aivan mahdoton suru ja kaipaus. Suru repii minut riekaleiksi, pieniksi palasiksi. En voi käsittää tätä todeksi. En halua uskoa että tämä on totta. En halua uskoa, että olet poissa.

Tyttö, sä olit yksi parhaista.
Tyttö, sä olet edelleen tärkeä.
Tyttö, sä olet enkeli.
Sä elät muistoissa ikuisesti.

Minusta tuntuu nyt enemmän kuin koskaan: "Ei paikkaa mihin paeta"
Ei paikkaan mihin paeta tätä valtavaa surua. Tätä suunnatonta kaipausta.

Tyttö, olet nyt kaunis muisto.
Olet mennyt pois.
Oletko muuttunut?
Oletko lintu?
Olet enkeli.
Tuntuu kuin olisit vielä luonani.
Tyttö, tuun muistaa sut ikuisesti.

Rakkaudella,

Katasi

4 kommenttia:

  1. Ehkä hän on onnellisempi, kuin koskaan.
    Ehkä hänelle rakas ihminen oli häntä vastassa.

    Minä pakenen hänen turmapaikalleen.
    Minullakin on kauhea ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Haluaisin uskoa että hän on nyt paremmassa paikassa.
      Ikävä on suunnaton.
      Pysähdyin tänään kotimatkalla tapahtumapaikalle.

      Hän kirjoitti myös kerran facebookiin päivityksen " Ei paikkaa mihin paeta"
      koska se on kirjan nimi,jonka hänelle annoin myös.

      Kaikki on niin sumuista ja utuista.

      Poista