En ole pitkään pitkään pitkään aikaan kirjoittanut runoja. Minua peloittaa että en enää osaa. En vain osaisi enää. En tunne itseäni luovaksi enää. En jaksa uskoa että kyky kirjoittaa on vain ja pysyy. Miksi en kirjoita? Miksi olen kirjoittamatta? Ehkä olen luovasti laiskistunut sen suhteen. En vain enää jaksa kirjoittaa. Elän sellaista ajanjaksoa mistä ei voi kirjoittaa, ehkä. En tiedä. Mulla on ehkä liian hyvä olo kirjoittamaan. Mitä jos mun elinehto, elämäntapa, voimavara kirjoittaminen lakkaa. Lakkaa olemasta. Enkä kirjoita enää koskaan runoja. Tykkään kyllä tästä hyvästä olosta, mutta haluaisin olla luova. Onko se sen väärti? Olisi pahaolo ja ahdistaa mutta olisi luova? Miksei onnellisuuden kaltaisessa tilassa voi olla luova? Minä en tiedä. En tiedä.
Haluanko edes olla onnellinen?
En ainakaan halua että luovuus pysähtyy, loppuu, kuolee.
En halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti