Hiljaiseloa

Moido kansalaiset! 

Tämä kirjailija on viettänyt hiljaiseloa uusien kirjaprojektien parissa. Tulossa olis toinen painos runokirjasta ja aivan uudenlaisia kirjoja. Kirjoittamista en aio lopettaa vaikka joskus tuntuu että en vaan osaa, en pysty kirjottamaan, mutta se on asia joka pitää minut elossa. Kiinni tässä hetkessä. Pakko mun on kirjoittaa vaikka kuka sanoisi mitä, se on mun sydämenasia.

Olen kuvannut jonkun verran, mutta kamera on ollut liian paljon käyttämömänä työnkaltaiset hommat vie liikaa aikaa. Ajattelen töitä ja koulua aamulla, päivällä, illalla, yöllä, jatkuvasti. Ehkä se siitä hellittää kun saa pahimmat pois alta. Mutta joo, innolla odotan kun uusi painos runokirjasta pääsee painoon. Se on odottamisen arvoinen hetki.

Minulla on aika suhteellisen onnellinen olo. Ei tunnu pahalta, ei ahdista, ei purista ja kiristä. Tuntuu että olen kaikesta huolimatta onnellinen, tai juuri kaiken takia. Elämä vain vie mukanaan, se kuljettaa paikasta toiseen. Ihmiset muuttuu, suhteet muuttuu, minäkin kai muutun. Ehkä hyvä niin. Kaikki on hyvin, ainakin näyttää siltä.

Uskaltaisinko sanoa että olen onnellinen?

"Olen onnellinen 

kaikesta huolimatta

tai kaiken vuoksi."

-Katariina Pekkanen-